Alunperin poronhoitotyössä käytetty paimen- ja vahtikoira. Nykyisin myös suosittu seurakoira.
Saamelaiset ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosissa. Näiden koirien perusteella Suomen Kennelklubi hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäiset rotumerkit vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967. Rodun tyyppi ja rotukuva alkoivat selkiytyä 1970-luvulla Rotumääritelmää on täsmennetty useita kertoja. Rodun nimi muutettiin suomenlapinkoiraksi vuonna 1993. Rotukuva on vakiintunut nopeasti ja nykyisin rotu on suosittu pääasiassa koti- ja harrastuskoirana koko Suomessa.
Keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen, korkeuttaan hieman pidempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen pystykorvainen koira.
Rinnan syvyys on hieman pienempi kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono on hieman kalloa lyhyempi. Kallo on hieman leveyttään pitempi, syvyys sama kuin leveys.
Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen.
Voimakaspiirteinen, verrattain leveä.
Leveä, päälaki hieman kaartuva. Otsa on melko kaartuva. Selvästi havaittava otsauurre.
Selvä.
Poskikaaret selvät.
Voimakas, leveä ja suora; sekä päältä että sivuilta katsottuna tasaisesti, mutta vain hieman kapeneva.
Mieluimmin musta, kuitenkin karvapeitteen väriin sopiva.
Tiiviit.
Leuat voimakkaat. Leikkaava purenta.
Tummanruskeat, kuitenkin karvapeitteen väriin sopivat, soikeat. Ilme on pehmeä ja ystävällinen.
Keskikokoiset, pystyt tai taittokorvat, verrattain etäällä toisistaan, tyvestä melko leveät, kolmion muotoiset ja varsin liikkuvaiset.
Keskipitkä, voimakas ja tuuhean karvan peitossa.
Lihaksikas ja leveä, hieman erottuva.
Vahva ja suora.
Lyhyt ja lihaksikas.
Keskipitkä ja hyvin kehittynyt, vain hieman viisto.
Syvä, pitkähkö, lähes kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei kovin leveä. Kylkiluut ovat hieman kaarevat, eturinta on selvä, ei kovin voimakas.
Vatsaviiva loivasti kohoava.
Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koukku. Koiran liikkuessa häntä on selänpäälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva.
Vahvaluustoiset, voimakkaat, edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset
Hieman viistot.
Samanpituiset kuin lavat. Lavan ja olkavarren välinen kulma on melko avoin.
Hieman rintakehän alareunan alapuolella, suoraan taakse suuntautuneet.
Melko vankat, pystysuorat.
Joustavat.
Keskipitkät, hieman.
Korkeahkot, pikemminkin soikeat kuin pyöreät, tiheän karvan peittämät. Päkiät ovat kimmoisat ja sivulta tiheän karvan suojaamat.
Vahvaluustoiset, voimakkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Kulmaukset ovat selvät, mutta eivät kovin voimakkaat.
Keskipitkät, leveähköt ja vahvalihaksiset.
Eteenpäin suuntautuneet, polvikulma on melko selvä.
Suhteellisen pitkät ja jäntevät.
Kohtuullisen matalat. Kinnerkulma on selvä, mutta ei kovin voimakas.
Lyhyehköt ja voimakkaat. Pystyasentoiset.
Samanlaiset kuin etukäpälät. Kannukset eivät ole toivottavat.
Vaivattomat. Vaihtaa melko herkästi ravin laukaksi, joka on mieluisa liikuntamuoto. Raajojen liike on yhdensuuntaista. Työskennellessään suomenlapinkoira on ketterä ja nopea.
Kauttaaltaan tiivis ja poimuton.
Runsasta, varsinkin uroksilla selvä kaulus. Peitinkarva pitkää, suoraa ja karkeata. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyempää. Pehmeää ja tiheää pohjavillaa on oltava runsaasti.
Kaikki värit ovat sallittuja. Yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa ja hännässä.
Ihannesäkäkorkeus uroksilla 49 cm, nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama + 3 cm. Tyyppi on tärkeämpi kuin koko.
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. -Puutteellinen sukupuolileima, -Kevyt pää, -Puutteellinen otsapenger, - Luppakorvat, -Liian voimakkaat tai suorat takaraajojen kulmaukset, -Jatkuvasti selkälinjan alapuolella kannettu häntä, -Pohjavillan puute, -Makaava karvapeite, -Kihara karvapeite, -Yleisvärin epäselvyys.
Ylä- tai alapurenta, nikamavika hännässä. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet; epätyypillisyys ja epänormaalit piirteet.
